Savukosken Materon tilan vaiheita

 

Perheen alkuperäinen koti, uuden talon valmistuttua pikkupirtiksi kutsuttu, uudelle paikalleen siirrettynä ja museoksi muutettuna.

Veikko Jalmari Väntänen kerää oman kotitilansa historiaa. Tila sijaitsee Savukosken Lunkkauksen kylässä. Samalla valottuu Väntästen suvun yhden sukuhaaran vaiheita ja elämää. Tilan perustajat, Otto Jalmari ja Hilma Katariina, saivat kuusi lasta ja 25 lastenlasta, eli kaikkiaan koko sukuhaara seuraavine sukupolvineen on varsin laaja. Kesän 2016 sukuseuran kokouksen aikana käymme tietenkin tutustumassa tilaan. Alla esimakua Veikon tutkimuksista.

Linkki karttaan, jossa mm. tässä jutussa mainittuja paikkoja (avautuu uuteen välilehteen): Google Maps

Materon tilan rn:o 44 vaiheita

”Maatalousministeriön erikoisasutustoimikunta on, 28 päivänä marraskuuta 1934  vahvistanut ohjesääntönsä 9§ mukaisesti ja nojautuen erikoisasutustoiminnasta 10 päivänä tammikuuta 1934 annetun lain 1§ 3 kohtaan, päättänyt että työmies Otto Jalmari Otonpoika Väntänen Pelkosenniemen kunnasta on otettava toimikunnan määräämillä ehdoilla viideksi (5) koevuodeksi viljelemään Savukosken kunnan Lunkkaus-Kettuaavan asutusalueelle, valtion metsämaalla olevaa jakomerkillä 20 merkittyä Matero nimistä tilaa.”

Koevuodet alkoivat maaliskuun 14 päivänä 1936 ja päättyivät maaliskuun 14 päivänä 1941. Koevuosien aikana tilan viljelijän tuli tehdä vuosittain tarkkaan määritellyt työt: kaivon teko, lisäviljelymaan raivaus, 200-300 kuormaa maanparannusaineita, lantakatoksen rakentaminen, ladon rakentaminen, rakennusten maalaaminen, viljelysten aitaus jne.

Viljelijällä oli oikeus käyttää viljelmiensä tuotto. Puuston käyttöoikeus oli kuitenkin rajattu rakennuspuiden ottoon ja kotitarpeeksi.

Viljelijälle oli asetettu hyvin tarkat ehdot tilan ylläpidosta ja kehittämisestä. Mikäli viljelijä löi laimin asetetut ehdot tai vietti huonotapaista elämää joutui hän luopumaan tilasta ja maksamaan alueen käytöstä 600 mk(* käyttövuodelta.

Mikäli viljelijä oli hyvin hoitanut tilaa ja täyttänyt sopimiskirjan määräykset sekä osoittanut sellaista kykyä ja tarmoa, että hänen menestymisensä asutustilallisena oli todennäköistä, voitiin mainittu maa-alue luovuttaa viljelijän omaksi maatalousministeriön määräämään hintaa.

Tällaisen viljely- ja raivaussopimuksen Otto J Väntänen allekirjoitti 27 p:nä toukokuuta 1936.

Koeaika päättyi jatkosodan aikana, joten viljelystilan luovuttaminen siirtyi aina vuoteen 1945.

”Maatalousministeriön lokakuun 14 päivänä 1936 vahvistettua lopullisen suunnitelman Matero nimisen viljelystilan muodostamisesta Savukosken asutusalueelle Ylikemin hoitoalueen kuuluvalle Savukosken kunnan Savukosken kylän maihin liittyvällä valtion metsämaalle, metsähallitus täten luovuttaa sanotun tilan, joka maarekisteriin merkittäessä on saanut numerokseen 44 mainitussa Savukosken kylässä asukkaiksi metsähallituksen päätöksellä syyskuun 18 päivänä 1945 otetuille Otto Jalmari Väntäselle ja vaimolleen Hilma Katariinalle.”

Tilan pinta-ala oli 112 ha. Ennen koeajan alkamista oli valtio rakentanut n. 6x8m asuinrakennuksen sekä pienen navetan, raivannut pelloksi sopivaa maata n 1,86 ha, kaivanut sarkaojaa 1723 jm ja viemäriä 400 jm sekä jättänyt arvopuita 600 runkoa. Puut oli tarkoitettu ainoastaan ja vain rakennuspuiksi.

Tilan hinta muodostui seuraavasti: metsämaa 18 800 mk sekä korvauksena valtion toimesta tehdyistä raivaus- ja rakennustöistä 24 766 mk. Yhteensä  43 566 mk 10 penniä(**. Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat ns. vapaavuosia. Kauppasumma oli 3% korolla, jaettuna eri vuosille siten, että viimeinen erä, 907 markkaa (***, olisi tullut maksuun 2002. Tällaisen Viljelystilan luovutuskirjan no 545 Hilma ja Jalmari Väntänen allekirjoittivat helmikuun 13. päivänä vuonna 1946.

Materon tila tuli maksetuksi etuajassa. Hilma ja Jalmari ostivat vuonna 1964 lisäalueen 72,43 ha, mikä lisättiin Materon tilaan 44 900 markan kauppahinnasta.

Rahasummien vertaaminen

Alla rahasummia on verrattu tuon ajan työmiehen päiväpalkkaan

*) Vuonna 1940 summa 600 mk = 6-7 työpäivän täysi palkka

**) Vuoden 1946 summa 43 566 mk = 106 työpäivän täysi palkka, käytännössä vähintään 2 vuotta työtä vieraalla, kun omat välttämättömät kulut otetaan huomioon.

***) Vuoden 2002 summa 907 mk = 9-10 työpäivän täysi palkka

Asunrakennus

Tilan alkuperäinen asunrakennus oli rakennettu vuosien 1935-1936 aikana. Jalmari Väntänen oli mukana kirvesmiesporukassa rakentamassa tätä rakennusta. Samaan aikaan oli useita muitakin tiloja asuinrakennusten tarpeessa. Jalmarin kirveen jälkiä voidaan nähdä vieläkin paikkakunnan vanhoissa asuinrakennuksissa.

Jalmari käytti oman käden oikeutta ja teki asuinrakennuksesta hieman isomman kuin mitä ohjeet olivat. Kuulemani mukaan tästä oli sittemmin hieman vaikeuksia. Perheen muutto Pelkosenniemeltä tälle viljelytilalle tapahtui vuonna 1936. Kova kiire uuteen kotiin oli. Veljeni Paavon kertoman mukaan lastut olivat vielä lattialla, kun he Lunkkaukseen tulivat. Tehdyn viljely- ja raivaussopimuksen mukaisesti, tilalle oli rakennettu asuinrakennus, eläinsuoja (navetta), raivattu n 1,8 ha viljelymaata ja jätetty 600 runkoa rakennuspuiksi.

Pieni, maa- ja sammaleristeinen asuinrakennus antoi suojan perheelle. Parhaimmillaan tuossa yhden huoneen asuinrakennuksessa asui perheemme ja kaksi hevosporukkaa. Yleensä yhteen hevosporukkaan kuului hevosmies ja kaatomies (hakkuri). En tiedä oliko isäni sitten kaatomiehenä, ilmeisesti.

Äidilleni tämä tupa oli varsinainen työmaa. Lehmien hoidon lisäksi piti hoitaa vielä lapset ja miehille ruoka- ja pyykkihuolto. Keittiö oli sellainen, että äitimme sopi juuri pyörähtämään hellan ja astiakaapin välissä. Kylmäkin asuinrakennus oli. Kerrotaan pahimmilla pakkasilla nurkkien olleen sisäpuolelta kuurassa.

Ensimmäisen kerran, talvisodan 1939-1940 aikana, perhe joutui evakkomatkalle Tornion Röyttään.

Venäläiset etenivät Salla-Savukoski -tiereittiä aina Pelkosenniemelle saakka. Pelkosenniemen taistelujen 16-19.12.1939 jälkeen venäläiset perääntyivät ja Savukosken kunta vapautui.

Väntästen asuinrakennus säilyi – kuten muutkin rakennukset, koskemattomana – joten evakon jälkeen voitiin jatkaa sujuvasti asumista ja elämistä.

Jatkosodan aikaa varjosti partisaanien pelko. Savukosken kunnan alueella partisaanit hyökkäsivät kolmeen kylään, Kuoskuun, Nousulle ja Seitajärvelle, aiheuttaen hirvittävää tuhoa. Kuoskun kylää terrorisoitiin peräti kaksi kertaa. Vaikka sotasensuuri yritti peitellä kauheimpia asioita, paikallisten keskuudessa totuus tiedettiin. Väntäsen perheen suojana oli metallihaka ovessa. Eihän se olisi mitään pidättänyt. Äiti kumminkin rauhoitti lapsia: ”Onhan ovi rookissa”.

Partisaaneja todella oli. Vasatunturille, kahdeksan kilometrin päähän eli käytännössä ihan viereen, sijoittuneet partisaanit antautuivat Savukoskella. Ilmeisesti syynä oli heidän ruokahuoltonsa pettäminen.

Jatkosodan päättyessä ja Lapin sodan kynnyksellä perhe – kuten lähes kaikki Lapin siviilit – joutuivat lähtemään evakkoon. Hilma ja lapset viettivät evakkoajan Raution kunnassa Typön kylässä, lähellä Kalajokea.

Perääntyessään saksalaiset tuhosivat mm kaikki rakennukset Savukosken kirkonkylässä. Koko Savukosken-Pelkosenniemen 40-kilometrisen tien varrelta pystyyn jäi vain yksi rakennus: Väntästen asuinrakennus. Rakennuksen tuhoamisyrityksestä on yhä nähtävissä palojäljet pirtin nurkassa.

Kun asuinrakennus ei uutenakaan ollut järin iso, niin perheen kasvaessa se jäi auttamatta liian pieneksi. Perheen uusi asuinrakennus valmistui 40- ja 50–lukujen vaihteessa.

Uuden talon  valmistuttua vanhaa asuinrakennusta alettiin kutsua pikkupirtiksi. Pikkupirtin elämä jatkui. Rakennuksessa on toiminut mm kylän ensimmäinen kauppa: Osuusliike Salla. Myöhemmin pikkupirtissä asui vielä Paavo ja Aino, silloin neljine lapsineen. He muuttivat vuonna 1968 viereiselle tontille rakentamaansa uuteen taloon.

Nykyisin pikkupirtissä on perheen museo kertomassa pohjoisen pienviljelijän asumisesta ja elämästä. Esineistö on vaatimatonta, sotien ja evakkojen verottamaa, mutta paljon tarinaa ja tunnetta sisältävää.

Linkkejä

Pelkosenniemen taistelu talvisodassa

Koukkaus pelasti Pelkosenniemen

Partisaanien iskut

Wikipedia, Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen

Suomenmaa: Partisaani-iskujen totuutta vääristeltiin itänaapurissa

Vasatunturi, ilmeisesti ranskalaisten turistien moottorikelkkasafarilla kuvaamana

Google Maps, Kivitunturi