Jokaisesta unesta pitää herätä

 

ScreenShot388Lisa Väntäsen kirje sukulaisille,  kesän 2015 Suomen vierailun jälkeen. Lisa muutti vuonna 1959 Kalajoelta Australiaan vanhempiensa ja siskonsa kanssa.

Olen nyt ollut kotona täällä Australiassa pari viikkoa. Ja koska jokaisesta unesta pitää herätä, ajattelin, että on aika kirjoittaa joitain muistojani, ennen kuin arkielämä vie täysin mukanaan.

Kiitos kotimaani, Suomi Finland, kun otit tämän Australian Väntäsen mummun niin ihanasti vastaan 45 vuoden jälkeen. Suurimmat kiitokseni perheeni ja sukuni jäsenille. Ilman teitä matkani ei olisi onnistunut niin hienosti. Voisin luetella nimiä, mutta tapasin niin monia, että joku kuitenkin jäisi luettelosta pois.

Kuitenkin kiitän erikseen Miaa ja hänen perhettään, Teppoa ja Päiviä, Veikkoa ja Terttua, Pirjoa ja hänen miestään Seppoa, sekä Ollia ja hänen vaimoaan. Pirjo ja Seppo sekä Olli ja Maarit ajoivat Helsinkiin tullakseen minua tapaamaan. Ja tietenkin kiitän lapsuuteni ystävää Vuokko Kivelää. Minusta oli kerta kaikkiaan ihmeellistä, että Vuokon kanssa, jonka tunnen 10-13-vuotiaasta, tuli tunne, ettei 45 vuoden poissaolo olisi merkinnyt mitään. Tässä välissä olimme molemmat opiskelleet, meistä oli tullut äitejä ja mummuja, mutta ystävyys oli sama.

Oli myös hauskaa viettää aikaa äitini Armin seurassa, sillä hän asuu aika kaukana, ja minäkin kun olen ollut töissä ja sen lisäksi vieläkin opiskelen, niin meidän ei ole tullut vietettyä ollenkaan tarpeeksi aikaa yhdessä. Tosi hyvä siteiden lujittamiskokemus.

Kun saavuin Suomeen, ihailin lentokoneen ikkunasta Vantaan ympäristön järviä ja metsää. Joka päivä muistan olleeni ihmeissäni luonnon kauneudesta. Tunsin saapuvani kotiin, ja ilon liekki syttyi sydämessäni. Tämä liekki palaa vieläkin, sillä nyt tiedän sen, että minäkin kuulun jonnekin, minulla on juuret.

Otin jatkuvasti kuvia tien pientareilla kasvavista  luonnonkukista, sillä samoja ei kasva täällä. Kukat olivat minulle tuttuja, sillä viimeinen kouluprojektini oli ollut kerätä 40 luonnonkasvia, kuivata, antaa lajeille nimet, latinalaiset nimet, sukunimet sun muut, mutta olin jotenkin unohtanut niiden kauneuden.

Söin kaikenlaisia suomalaisia ruokia, varsinkin semmoisia, joita ei täällä saa. Minulle oli herkkua kaikenlaiset kalat: silakka, muikku, lohi. Söin myös poron lihaa ja käristystä. Erityisesti nautin suomalaisesta leivästä, ruisleivästä ja rieskasta sekä makkaroista. Kulttuuristakin sain nauttia, sillä kävin taidenäyttelyssä, museossa ja ulkoilmateatterissa Kalajoen Hiekkasärkillä.

Kävin kunnioittamassa ikuista untaan nukkuvia suvun jäseniä. Jätin heille Australiasta tuomiani simpukankuoria, en kerta kaikkiaan osannut muuta tehdä. Ajattelin, että kukat kuolevat ja kynttilät palavat. Harmittaa vain, etten palannut aiemmin.

Tiedän sydämessäni, että Hilma-mummuni olisi ollut hyvin ylpeä siitä, että olen naisena ollut ensimmäinen perheestäni, joka osti oman talon. Olen myös opiskellut. Opiskelu oli mummulle tärkeää. Minusta on tulossa mummuni näköinen, mikä oli kivaa kuulla, sillä tunnen kuuluvani suurempaan perheryhmään. Toivottavasti perin myös mummun muistin, sillä olen kuullut, että hänellä oli loppuun asti terävät aivot.

Sanoja tuli suomen kielellä joka päivä lisää, heh heh, toisinaan liikaakin. Olen aina ollut puhelias. Kun näin linnun lentävän ohi, semmoiseen pieneen pönttöön, yhtäkkiä sana ”pääskynen” tuli suustani ulos. Ryntäsin sisälle ja kysyin Veikolta, oliko tämä tosiaan sana vai keksinkö sen. ”Tietenkin se oli pääskynen”, vastasi Veikko hymyillen. Tämmöinen tapahtuma oli melkein jokapäiväistä ja tosiaan hämmästyttävää. Aloin myös nähdä unia suomen kielellä ja se oli tosi ihmeellistä. Puhuin kuulemma ”Pohjanmaan kieltä”, vaikka en täydellisesti ymmärrä, mitä se edes tarkoittaa, paitsi että murteeni kuuluu alueelle, missä synnyin.

Toivon, että pääsen ensi kesänä palaamaan. Meillähän on silloin Väntäsen suvun sukukokous. Olen päättänyt ostaa itselleni jonkun pienen mökin Suomesta ja toisen täältä Australiasta. Näin siis myös lapseni ja lastenlapseni saisivat tutustua minun kotimaahani. Tämä on suuri tulevaisuuden toiveeni…

Sydämelliset kiitokseni kaikille hienosta vastaanotosta ja  hyvyydestä minua kohtaan. Päätökseni oli tuoda mukana hyviä muistoja, ja toivottavasti jättääkin muutama.

Australian Väntäsen mummulta rakkain terveisin,

Lisa (Irja) Väntänen