helmi 062016
 

Tämä tarina on kirjoitettu vuonna 2013

Aune Adele Etelämäki syntyi Reisjärvellä Ilmi Maria, os. Väntäsen ja Kalle Pesolan perheen toisena lapsena 24.10. 1915. Vanhempi veli Väinö oli häntä pari vuotta vanhempi.

Lapsuus ja nuoruus kuluivat Reisjärven Kangaskylän Rajaniemessä. Kotona opittiin pienestä pitäen tekemään kaikenlaisia töitä, ensin paimenessa, sitten peltotöissä, karjanhoidossa ja yleensä huushollin ylläpidossa.
Kerran metsälaitumella karjasta katosi kellolehmä. Yleensä kellolehmä oli karjan paras. Aikojen kuluttua kello löytyi jostain mättäiköstä. Varas oli vienyt lehmän. Isä-Kalle ei ollut asiasta moksiskaan, tuumaili vain, että tarpeeseensa lienee vienyt.

Koulunsa Aune kävi Kangaskylällä vuosina 1924 – 1928. Lapsena Aune oli raisu ja kokeilunhaluinen. Kerran hakiessaan hevosta laitumelta Aune päätti kokeilla ratsastustaitoaan, mutta kohta noustuaan suurelta kiveltä hevosen selkään suistukin maahan. Kipu oli niin kova, että itkuhan siinä tuli, mutta sitä ei passannut isälle näyttää.

Suurelle perheelle tilat kävivät ahtaaksi. Lapset nukkuivat lattialla olkipatjojen päällä. Usein kylminä talviöinä nukuttiin vaatteet päällä kun lattiasta kävi veto.
Kotinsa Pesolan perhe menetti kaksi kertaa tulipalossa. Ensimmäinen tulipalo sattui Aunen ollessa toisella luokalla koulussa ja toinen kun perhe oli jo hajonnut taivaan tuuliin.

Perheen äiti, Ilmi Maria, kuoli vuonna 1934 Aunen ollessa kahdeksantoistavuotias. Perhe hajosi, veli-Väinö lähti pohjoiseen ja vietti lähes koko elämänsä Sotkamossa, Aune, Anni ja Aili lähtivät etelään. Kyllikki sai turvapaikan tätinsä luota Sievistä ja nuorin, Kerttu, vasta kolmivuotias, oli mummonsa hoivissa kuusivuotiaaksi ja mummon kuoltua joutui kasvatiksi Reisjärven Levonperän vedenpään taloon.

Aune, Anni ja Aili kävivät kotipuolessa lähes joka kesä. Samalla he kävivät Sievissä tervehtimässä Kyllikkiä, Fanni-tätiä ja äitinsä veljeä, jota he kutsuivat Nestori-sedäksi. Kerran Aune oli selittänyt postiauton kuljettajalle, että se Nestori-setä on meidän eno.

Ensimmäinen etelän työpaikka Aunella oli Orimattilan Pakaankylässä Hilsdalin kartanossa karjanhoitajana. Sieltä matka jatkui Karjalohjalle ja edelleen Espooseen Invalidien Ammattioppilaitokseen. Sieltä Aune sodan jälkeen löysi elämänkumppaninsa Aarne Etelämäen. Aarne oli opiskelemassa hienomekaanikoksi, mutta osoittautui ettei ammatti sopinut hänelle. Niinpä hän vaihtoi ammattia ja ryhtyi suutariksi. Aune ja Aarne vihittiin Westendissä 11.8. 1945. Kohta he muuttivat Aarnen kotiin Etelämäkeen Itä-Ähtäriin. Siellä syntyi perheen esikoinen, Ritva Marketta. 1949-1950 perhe rakensi omakotitalon Ähtärin keskustaan. Elämä oli niukkaa. Aarne teki suutarin töitä ja Aune mitä milloinkin; Osuuskaupan kahvilan tarjoilijana, siivoustöissä perheissä ja Ähtärin kunnalla, kesätöissä seurakunnan hautausmaalla ja aamupostin jakajana Ähtärin postilla. Perheeseen syntyi vielä kaksi lasta, Ahti Kullervo ja Aino Kyllikki.

Oma koti on aina ollut Aunelle rakas. Puutarha tuotti perunaa ja juurikasveja, herukoita, mansikkaa ja omenoita. Kaikkea piti saada omasta maasta.
Luovuttuaan omakotitalosta Aune asuu palvelutalossa, jossa seuraa aikaa ja maailman menoa. Hän ajattelee kiitollisuudella sukuseuraa, sukulaisia ja lukuisia ystäviä, jotka muistivat häntä 98-vuotispäivänä.

Ritva Pajunen
Hannu Pajunen
Veikko Väntänen

Sorry, the comment form is closed at this time.